Blood and tears

Jos nyt vähän liiotellaan. Ensimmäinen ainakin pitää paikkaansa, eikä toinenkaan ollut kovin kaukana! :D Ekaksi vois sanoa, että en IKINÄ (never say never) ota enää jalkapöytään tatuointia. Huhhuh. Nelkytviis minuuttia ihan täyttä tuskaa. Ootin kyllä jotain pahaa, mutta en ihan noin pahaa. Oikeastaan kaikissa muissa kolmessa tatuoinnissa mitkä mulla on, ei ollu mitään ongelmia kestää sitä kipua. Muutamat ensimmäisen vedot ei tuntunu oikeestaan miltään. Ja jos vertaa vaikka tätä jalkaa ja olkapäätä nii vois melkeen sanoa että olkapää ei tuntunu missään. Mutta joo käytännössä koko ajan kiemurtelin siinä tuskissani ja kirosin hiljaa :D Silti tatuoitsija sano että kestin hyvin. Nyt kuitenki kuvia:

Täytyy kyllä sanoa että tää on luonnossa vielä paljo paremman näkönen. Mun jalka oli varsinki eilen kunnon patukka. Tai no on se kyllä vieläki. Kuulemma joillaki tää kohta turvoaa ihan järkyttävän kokoseksi. Oon kuitenki ihan hirmusen tyytyväinen ja kyllähän se loppujen lopuksi oli kaiken tuskan arvosta. Tein tosiaan vielä semmosen virheen että laitoin lähtiissä korkkarit jalkaan, niin se piti sitte survoa se kenkä jalkaan, ja piti vähän tukeutua poikakaveriin ku nilkutin kotiin sieltä :D Näytin kuulemma zombilta.

Nyt kuitenkin kello on jo ihan liikaa, joten lähen suihkuun ja nukkumaan, koska huomenna on luonnollisesti kouluun meno. Tuli vähän toivetta että esittelisin aiemmat tatskat mitä mulla on, joten se tulossa tässä lähipäivinä :)